Miisa Nuorgam on saamelainen toimittaja, aktivisti, e-urheiluvaikuttaja, somepersoona ja luonnonsuojelija. Tinkimättömällä tyylillään hän puolustaa tärkeänä pitämiään asioita – ärsyttävyyteen asti. Vihapostia sataa, ja Nuorgam on saanut otsaansa leiman töykeä ja vihainen. Mutta onko hän sellainen?
Miisa Nuorgam saapuu hieman myöhässä haastatteluun Café Kiasmaan. Hän asettelee tiskiltä hakemansa jääkahvin ja omenapiirakan tarkasti tarjottimelle. Puhelimen hän sijoittaa niin, että reunoista ja tarjottimesta on sama etäisyys.
– Kaiken pitää olla symmetrisesti. Olen myös värikoodannut ja pystyviikannut alusvaatteeni järjestykseen, hän kertoo.
Autolla ajaminen Helsingin keskustassa on hänestä tuskaista, mutta ei hän ratikastakaan pidä.
– Se on paha. Ihmiset tulevat lähelle, minun tilaani. Pidätän muutenkin hengitystä, kun ihmiset kävelevät ohitseni.
Miisa Nuorgamilla on somessa yli 32 000 seuraajaa, ja hän herättää voimakkaita tunteita. Moni pitää häntä vihaisena nuorena naisena. On aika ottaa selville, onko hän vihainen.
Lapsuuden lupaus piti
Jääkahvin lomassa Miisa Nuorgam alkaa kertoa tarinaansa. Hän on syntynyt Tampereella, hänen äitinsä on suomalainen ja isänsä saamelainen. Hänellä on kaksi siskoa.
Vaikka Nuorgam on saamelainen, hänen isänsä puhui hänelle ja siskoille suomea.
– Iskän tapauksessa saamen puhuminen 90-luvulla vain oli niin hankalaa.
Nuorgam päätti jo lapsena, että päästyään ylioppilaaksi hän opiskelee pohjoissaamen kielen. Tuntumaa kieleen hän sai saamenkielisiltä leireiltä ja opiskellessaan Inarissa.
– En oikein ymmärrä ihmisiä, ja minusta tuntuu, etteivät he ymmärrä minua.
Lukiossa Nuorgam tutustui LanTrek-verkkopeli-tapahtumaan ja kiinnostui elektronisesta urheilusta. Hän työskenteli tapahtuman infossa ja rakennustiimissä mutta siirtyi pian tapahtumien järjestämiseen. Hän on työskennellyt myös tuomarina, kouluttanut muita tuomareita ja vetänyt kilpailuja, mutta ei ole itse kilpaillut.
Suuren yleisön tietoisuuteen Nuorgam ponnahti Hjallis Harkimon Diili-ohjelmassa. Ohjelmassa haettiin markkinointijohtajaa yritykseen, joka keskittyi kansainvälisiin pelitapahtumiin. Nuorgam tuli kolmanneksi.
– Ei minun olisi pitänytkään voittaa. Halusin näyttää, että jos haluaisin paikan, pystyisin siihen, hän toteaa.
Samoihin aikoihin Nuorgam juonsi YouTube-kanavalla peliaiheista Yle Kioski Gaming-ohjelmaa.
Kun koronapandemia iski, Miisa Nuorgam alkoi odottaa lasta. Oli aika lunastaa lupaus saamen kielen opinnoista.
Miisa Nuorgam ja Yle Kioski Gaming Assemblyilla 2020 (Digitaalisen taiteen ja pelaamisen festivaali) tekemässä CS:GO:n lähetykseen inserttejä. Mutta kunkas sitten kävikään? Katso video?
Autismikirjon piirteitä
Pandemian alkuaikoina Nuorgam muutti Kautokeinoon Norjaan ja aloitti pohjoissaamen opinnot saamelaisessa korkeakoulussa. Nuorgam ilmoitti tutulle Ylen tuottajalle, että voisi tehdä sieltä käsin jotain ohjelmaa. Näin syntyi nuoren naisen oma Katkeamaton-televisiosarja.
– Ajattelin, että olisi kiva näyttää ihmisille, että on mahdollista opiskella ja ottaa haltuun uusi kieli aikuisiällä.
Miltä tuntui laittaa itsensä likoon omassa ohjelmassa ja näyttää arkeaan?
– Ei oikein miltään. Minulla on erilainen käsitys yksityisyydestä. Se liittyy osaltaan varmaan siihen, että en ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Sillä ei ole ikinä ollut minulle merkitystä, Nuorgam myöntää.
Katkeamaton-sarjan tekemisen lomassa Nuorgamille alkoi hahmottua se, miksi hän ajattelee monista asioista toisin kuin moni muu. Ohjelmassaan hän hakeutui ADHD-tutkimuksiin, joissa selvisi, että hänellä saattaa olla myös autismikirjon piirteitä. Tutkimukset ovat vielä kesken.
– Olen aina kokenut vahvasti ulkopuolisuuden tunnetta. En oikein ymmärrä ihmisiä, ja minusta tuntuu, ettei minua ymmärretä. Sosiaaliset kanssakäymiset ovat aina olleet minulle hankalia. Minua pidetään töykeänä ja vihaisena, vaikka en tarkoita olla sellainen.
Ennen tutkimuksia Nuorgam ei tiennyt, että hänen kokemuksensa olisivat jotenkin erilaisia kuin muiden.
– Luulin, että kaikilla on samanlaisia haasteita kuin itselläni. Ajattelin, että muut vain handlaavat ne minua paremmin.
Haasteista puhuessaan Nuorgam tarkoittaa esimerkiksi sosiaalisia normeja: mitä kuuluu missäkin tilanteessa tehdä ja sanoa. Hänellä on myös hahmotushäiriö, ja esimerkiksi autolla ajaminen ja liukuportaisiin astuminen ovat hänelle hankalia.
– Mitä enemmän aiheeseen tutustun, sitä epäreilummalta tuntuu, ettei muilla ole samoja haasteita. Siitä varmaan johtuu, että teen vain tätä omaa juttuani. Itse ymmärrän itseäni.
Nuorgam kokee tarvitsevansa erityisesti rutiineja. Hänestä säännölliset työajat ovat ihana rutiini. Vessaan hän on tehnyt lukujärjestyksen, jossa lukee, että hampaat tulee pestä joka päivä, maanantaisin laittaa itseruskettavaa voidetta ja torstaisin sekä sunnuntaisin pestä hiukset. Muuten hän ei muistaisi näitä.
On rikkaus, että Miisa Nuorgam on saanut kasvaa juuri sellaiseksi, kuin hän on. Se on todennäköisesti kasvattanut nuorelle naiselle vahvan itsetunnon.
Videolla Miisa Nuorgam kertoo, mitä hän tekee lempipaikassaan.
Lapsi ei ole pieni aikuinen
Jo lapsena Miisa Nuorgam viihtyi omissa oloissaan, soitti pianoa ja piirsi huoneessaan. Hänen vanhempansa eivät patistaneet menemään ulos leikkimään muiden kanssa, vaan hän on saanut olla oma itsensä.
Samaa Nuorgam toivoo omalle, kohta kaksi- ja puolivuotiaalle lapselleen. Hän rohkenee sanoa olevansa hyvä ja rento äiti.
– Ajattelen, että lapsi vasta totuttelee kaikkeen, eikä hänen pidä vielä käyttäytyä aikuisten sääntöjen mukaisesti. Kannustan lasta itsenäisyyteen, en halua ohjata häntä. Tehtäväni on vain perustella asioita hänelle, Nuorgam kertoo ja hymyilee.
Nuorgam puhuu lapselleen pohjoissaamea. Kun hän opettaa lapselleen kielen, siitä alkaa uusi saamenkielinen sukupolvi. Hänestä on Suomen valtion syy, että kieli on kuollut, eikä hän itse halua luovuttaa.
– Meillä on paljon opittavaa alkuperäiskansoilta luonnon monimuotoisuudesta ja ihmisten ymmärtämisestä.
Nuorgam haluaa pitää saamelaisten asioita pinnalla puhumalla niistä muun muassa sosiaalisessa mediassa. Hän näyttää oikeassa kyynärvarressaan olevaa tatuointia, johon on kirjoitettu ČSV.
70-luvulta peräisin oleva kirjainyhdistelmä liittyy saamelaisten aktivismiin ja tulee saamenkielisistä sanoista Čájet Sámi Vuoiŋŋa. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa näytä saamelaista henkeä.
Myös luonnon puolesta Nuorgam on valmis tekemään töitä. Siksi esimerkiksi uusi työ Suomen luonnonsuojeluliiton viestinnän asiantuntijana on hänelle erityisen mieluinen.
– Ilman luontoa meillä ei olisi yhtään mitään. Meillä on paljon opittavaa alkuperäiskansoilta luonnon monimuotoisuudesta ja ihmisten ymmärtämisestä.
Aktivisti tahtomattaan
Nuorgamilla on vahva oikeustaju, ja hänestä on luontevaa puhua vaikeista asioista. Hän oli ensimmäinen, joka puhui julkisesti e-sportin naisvihasta ja seksismistä Suomessa. Kun hän antoi aiheesta haastattelun Helsingin Sanomille, hän sai valtavasti vihapostia.
– Ajattelin, että jonkun tämä on vain tehtävä. Koin, ettei viha henkilöidy minuun vaan ilmiöön.
Nuorgam juttelee sosiaalisessa mediassa saamastaan vihapostista ja negatiivista palautteesta rauhallisesti, välillä hieman naureskellen. Hän kertoo, että hänellä on käsissään näkymätön saavi, jonne hän työntää saamansa negatiiviset kommentit. Edes vihapuheesta puhuminen ei näytä saavan häntä vihaiseksi.
– Ihmisiä ärsyttää ihan suunnattomasti, kun en ole kiinnostunut toisten mielipiteistä. Saan palautetta, että olen kykenemätön itsereflektioon enkä osaa ottaa palautetta vastaan. Väitän, että reflektoin paljon ja palautettakin otan. En vain muuta itseäni muiden mielipiteiden mukaiseksi.
Monessa kannanotossaan Miisa Nuorgam kokee olleensa aikaansa edellä. Joskus 10 vuotta sitten hän postasi someen kuvansa, jossa näkyivät kainalokarvat. Hän kirjoitti, miten häntä kyllästyttää, että naisten karvoitus olisi jokin feministinen protesti. Moni koki kuvan oksettavana. Nyt somevaikuttajat tekevät samaa, ja yleisö ihmettelee, miksi kukaan ei ole aiemmin puhunut tästä.
– Joskus radikaaleinta on vain olla hiljaa.
– Siinä ei ole sinänsä mitään väärin. Minusta vain tuntuu, että vähemmistön edustajana kannanottoni leimataan vihaisiksi ja enemmistön esittäminä rohkeiksi.
Nykyään hän kokee, ettei enää jaksa ottaa asioihin kantaa. Hän haluaa vain puhua yhteiskunnallisista asioista ilman, että ne ovat mikään kannanotto.
– Ja joskus radikaaleinta on vain olla hiljaa.
Vaikka itseensä kohdistuva viha solahtaa saaviin, oman lapsen uhkaaminen netissä sai Nuorgamin vihaiseksi. Hän teki rikosilmoituksen, ja asiaa puitiin kahdessa oikeudenkäynnissä. Molemmista tuli tekijälle tuomio.
Silti Miisa Nuorgam ei ole vihainen eikä töykeä ihminen. Hän todella keskittyy omaan juttuunsa eikä välitä siitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat. Ja sekös joitakin ärsyttää.